Löysin vaihteeksi netin syövereistä kuvan, se ei ollut millään tapaa ihmeellinen. Kyseessä oli otos autosta ilta-auringosta. Kuvaustekniikan, kameran asetusten, salaman käytön (ei käytetty) tai edes kuvakulmien osalta kuvassa ei ollut mitään erityistä. Ei se huono kuva ollut, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Yllätyksekseni kuvan alla oli kuitenkin kommentti missä päiviteltiin jonkun omistavan suht hyvän kameran.
Onko tuo ajatus hyvästä kamerasta myös arvon lukijalle tuttu? Ihmettelen suuresti jos ei ole.
Markkinavoimat tuovat jatkuvasti markkinoille uutta kameramallia mainoslauseiden sisällön pysyessä pääosin samana: Tässä kamerassa on toiminto X jonka avulla saat hyviä kuvia. Tässä kamerassa on uusi prosessori jonka avulla kuvasi heräävät eloon. Tässä kamerassa on hymyntunnistus. Oikeasti..
Olen tavannut yhden jos toisen kymmenen ihmistä jotka ovat ostaneet uuden pokkarin jotta saavat parempia kuvia (kuin vanhalla kameralla). Näistä yksikään ei ole perehtynyt valokuvaukseen edes auttavissa määrin; ei edes sen vertaa jotta ymmärtäisivät kameran sielunelämää enemmän kuin laukausnapin ja kuvankatselunapin verran.
Kamera, valokuvaus, valokuvat, ne ovat kaikille lapsuudesta asti tuttuja yleishyödyllisiä hyödykkeitä - ei niiden sisältöä, kuvakulmia, valaisua tai mitään muutakaan ajatella yhtään sen pidemmälle. "Meidän häihin tulee sukulaistyttö kuvaamaan, sillä on järjestelmäkamera ja sillä saa hyviä kuvia". Niin.. Ottaisitteko häihinne myös sukulaistädin keittiöön? Hänellähän on hyvä kauha jolla saa tehtyä hyvää soppaa. Ottaisitteko kirkkoon naapurin sedän vihkimään? Hänellähän on hyvä raamattu missä on hyviä juttuja. Ottaisitteko bändiksi tuttavan lapsen bändin? Heillähän on hyvät soittimet joilla voi soittaa hyviä biisejä. Teettäisittekö mummovainaalle arkun yläasteen puukäsityöprojektina koska siellähän on käytettävissä hyvää puuta mistä voi rakentaa hyviä arkkuja! Olisipa kiva kirjoittaa kirja, ei hätää - osta hyvä tietokone, sillä se hoituu.
Mikä tekee valokuvauksesta niin arkipäiväistetyn asian, että ihmisten ajattelukyky lakkaa kuin seinään puhuttaessa valokuvista. Jokainen tunnistaa hyvän valokuvan sellaisen nähdessään ja varmasti myös huomaavat eron siihen sukulaistytön järjestelmäkameralla otettuun kuvaan - kuinka monella riittää ymmärrys niinkin pitkälle, ettei sen hyvän kuvan ottaminen ole tuuria, ei sattumaa, eikä myöskään kiinni kuvattujen kuvien määrästä. Se on hyvä kuva, koska valokuvaaja on osannut työnsä - ei siksi, että valokuvaajalla on hyvä kamera. Huonollakin kameralla asiansa osaava kuvaaja ottaa huomattavasti parempia kuvia, kuin serkkulikka edellisellä viikolla syntymäpäivälahjaksi saamallaan järjestelmäkameralla.
Huonoja kuviahan ei kannata ottaa - se on kaikin puolin ajanhukkaa. Tätäkin suurempaa hukkaa, tosin rahanhukkaa, on ostaa uusi ja parempi kamera jotta saisi parempia kuvia.
18.9.2011
18.6.2011
Mitä oikeastaan on uskonto?
Viimepäivinä on herättänyt kuumia tunteita keskustelut uskonnoista, lähinnä kristinuskosta, ja siitä ovatko ne yleensäkään ketään varten.
Sen enempää puuttumatta omiin elämänkatsomuksellisiin näkemyksiin, vakaumuksiin tai uskomuksiin, pyrin tarkastelemaan uskontoa sellaisena kuin se (näkemykseni mukaan) neutraalisti on mahdollista - ottaen toki kantaa niin "uskovaisten" näkökulmiin ja "uskonvihaajien" näkökulmiin.
Ensimmäinen määritelmä, mikä minulle tulee uskonnosta mieleen on työkalu jolla hallitaan kansaa. Tässä vaiheessa täytyy ottaa huomioon, että kristinusko on aikoinaan ollut asemassa mikä on nykypäivänä verrattavissa lakipykäliin. Se on ollut (ja on edelleen) moraalikäsitysten muodostama verkko joiden avulla tyhmempikin ihminen on ymmärtänyt mm. sen ettei toisen vaimoon pidä sijoittaa omia ulokkeitaan. Näistä asioista määrätyt rangaistukset olivat myöskin mahdollisimman kovia ja julmia - tuskin olisi auttanut yleiseen järjestyksenpitoon, että olisit maksanut sakkoa kaksi dinaaria pikkuisesta panoreissusta.
Nämä moraalikäsitykset, jotka ovat esimerkiksi raamattuun kirjoitettu, heijastavat sen ajan käsityksiä - mutta sen lisäksi myös sen ajan tieteen tilaa. Uskontohan on aina tullut hätiin kun tarvitsee selittää jokin asia, joka ei ole (silloisella) järjellä selitettävissä. Luomiskertomus anyone? Jos tuhansien vuosien takainen tiede olisi tietoinen siitä mihin liian pienessä populaatiossa tapahtuva lisääntyminen johtaa, olisi luomiskertomus todennäköisesti ollut muotoa: "Jumala loi mantereet ja asutti ne ihmisillä - omaksi kuvakseen hän heidät kaikki loi".
Missä vaiheessa sitten astuu mukaan se maaginen "usko"? Järjellisesti ajateltuna ja hieman tuhansien vuosien yhteisöjä ymmärtäen, viranomaisjärjestelmät olivat aavistuksen lapsen kengissä. Oli ihan puhtaasti tarve sellaiselle suurelle ja pelottavalle auktoriteetille jota kunnioitettaisiin myös siellä mihin ihminen (lue: viranomainen) ei näe. Mikäs sen parempi, kuin kaiken tietävä, näkevä ja havaitseva pelottava Jumala joka vahtii, että juuri sinä noudatat niitä moraalisia arvoja, jotka sen ajan hallitsijat (= uskonharjoittajat) ovat todenneet hyviksi. Nykyisin sitä pelottavaa Jumalaahan ei enää ole, vaan tilalla on rakastava Jumala joka antaa toivoa ja rakkautta kaikille - ehkä yhteiskunnat ovat muuttuneet sellaiseksi, että nykyisen kaltaiselle Jumallalle on enemmän tarvetta.
Tämä kaikki tietenkin pistää pohtimaan, onko nykyuskonnossa oikeastaan enää mitään jäljellä tai miksi nykyihminen yleensäkään enää uskoo mihinkään tuollaiseen? Eikö tiede riitä? .. ei, ei se riitä. Maailmassa tapahtuu edelleen hyvin paljon asioita, joihin tieteestä ei löydy selitystä - pelkkä kuittaus aivojen kemiallisesta toiminnasta ei saa ihmistä vakuuttuneeksi siitä, miten hänen persoonansa on muodostunut. Tiede ei selitä sitä kuuluisaa "kuudetta aistia" (ei kylläkään myöskään todista). Tiede ei myöskään selitä kuinka identtiset kaksoset tiedostavat toisensa syvemmällä tasolla kuin muut, eikä montaa muutakaan asiaa. Sen enempää tiede, kuin uskontokaan ei selitä miksi asiat tapahtuu.
Tiede ja uskonto on, kuten aina ennenkin, jatkuvassa murrosvaiheessa. Se murrosvaihe on omiaan synnyttämään uusia uskontoja, trendikkäästi ilmaistuna elämänfilosofioita. Tällaiset uudet trendikkäät elämänfilosofiat ovat kuitenkin pohjimmiltaan kuitenkin samanlaista uskontoa kuin mistä pyrkivät trendikkäästi irtaantumaan. Sana Uskonto kun viittaa vahvasti kahteen eri sisältöön: Uskoon ja siihen, että uskojia on useita.
Ystäväpiirissäni vilauteltu Fatalismi on esimerkki tällaisesta nu-skool uskonnosta. On täysin uskon asia, että kaikki tapahtumat ovat ennalta määrättyjä. Kuten tällaiseen ajan henkeen soveltuvalle uskonnolle on ominaista, sitä ei pysty sen enempää tieteellisesti todistamaan oikeaksi tai vääräksi, eikä sitä pysty myöskään uskonsa itsensä toimesta todistamaan oikeaksi tai vääräksi - se vain on.
Toinen nu-skool -uskonto on usko siihen, että kaikki on pelkkää energiaa ja kytköksissä toisiinsa. Tämä usko selittää selittämättömät toisistaan riippuvat tapahtumat, esimerkiksi sen kun otat luurin käteen ja samalla sekunnilla ystäväsi soittaa - tai sen, että vastaat kaverisi kysymykseen ennenkuin kaverisi on edes avannut suutaan - tai sen, että ystäväsi ottaa sinuun yhteyttä juuri silloin kun häntä ajattelet.
Yksi nouseva trendi on uskontojen vihaaminen. Se on toisaalta ymmärrettävää varsinkin jos ottaa huomioon viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikaiset tapahtumat - mutta se mikä siinä ei ole ymmärrettävää on niiden muutaman tuhannen vuoden huomioon ottaminen vihaamisen perusteluissa. Uskonnot, aatteet, ajatukset, ne ei ole koskaan kautta ihmiskunnan historiassa ikinä vahingoittaneet ketään. Se mikä on vahingoittanut, on toiset ihmiset.
Ihminen on siitä kumma olento, että jostain kumman syystä se tarvitsee aina jonkinlaisen oikeutuksen teoilleen tai ajatuksilleen (oli se teko tai ajatus toisen ihmisryhmän massamurhaaminen tai jonkun uskonnon vihaaminen) - sitä oikeutusta haetaan mistä milloinkin, useimmiten uskontojen eriskummallisimmista tulkinnoista. Ymmärtääkseni useimmiten kyse on nimenomaan termistä "luetaan kuin piru raamattua", kuin oikeasti uskonnon moraalikäsityksien toteuttamisesta - pyhät kirjathan on useimmiten tuhansia vuosia vanhoja teoksia teoksia (liekö kirjan pyhyydelle olemassa joku aikaraja jonka jälkeen se muuttuu historiallisesta pyhäksi).Nämä pyhät kirjat heijastelee oman aikansa moraalikäsityksiä ja ymmärryksiä asioihin joita tiede ei ole osannut selittää. Näitä moraalikäsityksiä ei voida siirtää nykypäivään "tuosta noin vaan", eikä niitä voi ottaa huomioon sen enempää tekojen oikeutuksen hakemisessa kuin uskonnon vihaamiseen oikeuttavissa perusteluissakaan.
En ihmettele vanhan testamentin ajatusmaailmaa esimerkiksi homoseksuaalisuuden suhteen. Silloin ei ole tiedetty mistä on kyse, ei ole tiedetty onko se tarttuvaa, eikä ole tiedetty voiko siihen kuolla - tai vaikka on tiedetty, niin sitä ei mitenkään ole voitu todistaa, joten epäilykset kalvaa. Ihminen on perusluonteeltaan utelias mutta pelokas - kaikkea pelätään kunnes se voidaan toiseksi todistaa. Onko siis ihme, että mm. homous on todettu olevan väärin ja jotkut(nykyisin parannettavissa olevat) taudit saatanan aikaansaannoksia..
Onko oikeutettua hakea perusteluja uskontojen tai uskojen vihaamiselle asioista, jotka eivät ole tätä päivää? Onko toisaalta järkevää uskoa johonkin, joka ei ainakaan äkkiseltään näytä olevan tätä päivää? Toisaalta, miksei se tiede jo anna selvityksiä selittämättömiin asioihin. Ehkä pitää lähettää kysymykset kosmisille energia-aalloille :)
Sen enempää puuttumatta omiin elämänkatsomuksellisiin näkemyksiin, vakaumuksiin tai uskomuksiin, pyrin tarkastelemaan uskontoa sellaisena kuin se (näkemykseni mukaan) neutraalisti on mahdollista - ottaen toki kantaa niin "uskovaisten" näkökulmiin ja "uskonvihaajien" näkökulmiin.
Ensimmäinen määritelmä, mikä minulle tulee uskonnosta mieleen on työkalu jolla hallitaan kansaa. Tässä vaiheessa täytyy ottaa huomioon, että kristinusko on aikoinaan ollut asemassa mikä on nykypäivänä verrattavissa lakipykäliin. Se on ollut (ja on edelleen) moraalikäsitysten muodostama verkko joiden avulla tyhmempikin ihminen on ymmärtänyt mm. sen ettei toisen vaimoon pidä sijoittaa omia ulokkeitaan. Näistä asioista määrätyt rangaistukset olivat myöskin mahdollisimman kovia ja julmia - tuskin olisi auttanut yleiseen järjestyksenpitoon, että olisit maksanut sakkoa kaksi dinaaria pikkuisesta panoreissusta.
Nämä moraalikäsitykset, jotka ovat esimerkiksi raamattuun kirjoitettu, heijastavat sen ajan käsityksiä - mutta sen lisäksi myös sen ajan tieteen tilaa. Uskontohan on aina tullut hätiin kun tarvitsee selittää jokin asia, joka ei ole (silloisella) järjellä selitettävissä. Luomiskertomus anyone? Jos tuhansien vuosien takainen tiede olisi tietoinen siitä mihin liian pienessä populaatiossa tapahtuva lisääntyminen johtaa, olisi luomiskertomus todennäköisesti ollut muotoa: "Jumala loi mantereet ja asutti ne ihmisillä - omaksi kuvakseen hän heidät kaikki loi".
Missä vaiheessa sitten astuu mukaan se maaginen "usko"? Järjellisesti ajateltuna ja hieman tuhansien vuosien yhteisöjä ymmärtäen, viranomaisjärjestelmät olivat aavistuksen lapsen kengissä. Oli ihan puhtaasti tarve sellaiselle suurelle ja pelottavalle auktoriteetille jota kunnioitettaisiin myös siellä mihin ihminen (lue: viranomainen) ei näe. Mikäs sen parempi, kuin kaiken tietävä, näkevä ja havaitseva pelottava Jumala joka vahtii, että juuri sinä noudatat niitä moraalisia arvoja, jotka sen ajan hallitsijat (= uskonharjoittajat) ovat todenneet hyviksi. Nykyisin sitä pelottavaa Jumalaahan ei enää ole, vaan tilalla on rakastava Jumala joka antaa toivoa ja rakkautta kaikille - ehkä yhteiskunnat ovat muuttuneet sellaiseksi, että nykyisen kaltaiselle Jumallalle on enemmän tarvetta.
Tämä kaikki tietenkin pistää pohtimaan, onko nykyuskonnossa oikeastaan enää mitään jäljellä tai miksi nykyihminen yleensäkään enää uskoo mihinkään tuollaiseen? Eikö tiede riitä? .. ei, ei se riitä. Maailmassa tapahtuu edelleen hyvin paljon asioita, joihin tieteestä ei löydy selitystä - pelkkä kuittaus aivojen kemiallisesta toiminnasta ei saa ihmistä vakuuttuneeksi siitä, miten hänen persoonansa on muodostunut. Tiede ei selitä sitä kuuluisaa "kuudetta aistia" (ei kylläkään myöskään todista). Tiede ei myöskään selitä kuinka identtiset kaksoset tiedostavat toisensa syvemmällä tasolla kuin muut, eikä montaa muutakaan asiaa. Sen enempää tiede, kuin uskontokaan ei selitä miksi asiat tapahtuu.
Tiede ja uskonto on, kuten aina ennenkin, jatkuvassa murrosvaiheessa. Se murrosvaihe on omiaan synnyttämään uusia uskontoja, trendikkäästi ilmaistuna elämänfilosofioita. Tällaiset uudet trendikkäät elämänfilosofiat ovat kuitenkin pohjimmiltaan kuitenkin samanlaista uskontoa kuin mistä pyrkivät trendikkäästi irtaantumaan. Sana Uskonto kun viittaa vahvasti kahteen eri sisältöön: Uskoon ja siihen, että uskojia on useita.
Ystäväpiirissäni vilauteltu Fatalismi on esimerkki tällaisesta nu-skool uskonnosta. On täysin uskon asia, että kaikki tapahtumat ovat ennalta määrättyjä. Kuten tällaiseen ajan henkeen soveltuvalle uskonnolle on ominaista, sitä ei pysty sen enempää tieteellisesti todistamaan oikeaksi tai vääräksi, eikä sitä pysty myöskään uskonsa itsensä toimesta todistamaan oikeaksi tai vääräksi - se vain on.
Toinen nu-skool -uskonto on usko siihen, että kaikki on pelkkää energiaa ja kytköksissä toisiinsa. Tämä usko selittää selittämättömät toisistaan riippuvat tapahtumat, esimerkiksi sen kun otat luurin käteen ja samalla sekunnilla ystäväsi soittaa - tai sen, että vastaat kaverisi kysymykseen ennenkuin kaverisi on edes avannut suutaan - tai sen, että ystäväsi ottaa sinuun yhteyttä juuri silloin kun häntä ajattelet.
Yksi nouseva trendi on uskontojen vihaaminen. Se on toisaalta ymmärrettävää varsinkin jos ottaa huomioon viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikaiset tapahtumat - mutta se mikä siinä ei ole ymmärrettävää on niiden muutaman tuhannen vuoden huomioon ottaminen vihaamisen perusteluissa. Uskonnot, aatteet, ajatukset, ne ei ole koskaan kautta ihmiskunnan historiassa ikinä vahingoittaneet ketään. Se mikä on vahingoittanut, on toiset ihmiset.
Ihminen on siitä kumma olento, että jostain kumman syystä se tarvitsee aina jonkinlaisen oikeutuksen teoilleen tai ajatuksilleen (oli se teko tai ajatus toisen ihmisryhmän massamurhaaminen tai jonkun uskonnon vihaaminen) - sitä oikeutusta haetaan mistä milloinkin, useimmiten uskontojen eriskummallisimmista tulkinnoista. Ymmärtääkseni useimmiten kyse on nimenomaan termistä "luetaan kuin piru raamattua", kuin oikeasti uskonnon moraalikäsityksien toteuttamisesta - pyhät kirjathan on useimmiten tuhansia vuosia vanhoja teoksia teoksia (liekö kirjan pyhyydelle olemassa joku aikaraja jonka jälkeen se muuttuu historiallisesta pyhäksi).Nämä pyhät kirjat heijastelee oman aikansa moraalikäsityksiä ja ymmärryksiä asioihin joita tiede ei ole osannut selittää. Näitä moraalikäsityksiä ei voida siirtää nykypäivään "tuosta noin vaan", eikä niitä voi ottaa huomioon sen enempää tekojen oikeutuksen hakemisessa kuin uskonnon vihaamiseen oikeuttavissa perusteluissakaan.
En ihmettele vanhan testamentin ajatusmaailmaa esimerkiksi homoseksuaalisuuden suhteen. Silloin ei ole tiedetty mistä on kyse, ei ole tiedetty onko se tarttuvaa, eikä ole tiedetty voiko siihen kuolla - tai vaikka on tiedetty, niin sitä ei mitenkään ole voitu todistaa, joten epäilykset kalvaa. Ihminen on perusluonteeltaan utelias mutta pelokas - kaikkea pelätään kunnes se voidaan toiseksi todistaa. Onko siis ihme, että mm. homous on todettu olevan väärin ja jotkut(nykyisin parannettavissa olevat) taudit saatanan aikaansaannoksia..
Onko oikeutettua hakea perusteluja uskontojen tai uskojen vihaamiselle asioista, jotka eivät ole tätä päivää? Onko toisaalta järkevää uskoa johonkin, joka ei ainakaan äkkiseltään näytä olevan tätä päivää? Toisaalta, miksei se tiede jo anna selvityksiä selittämättömiin asioihin. Ehkä pitää lähettää kysymykset kosmisille energia-aalloille :)
8.3.2011
Rötösherrat kuriin?!
Rötösherrat kuriin?
Iltalehti, Tiistai 8.3.2011 klo 14.19
Perussuomalaiset ovat ilakoineet vaalirahaskandaalin aikana ahkerasti muiden puolueiden kustannuksella.
Etenkin keskustan ahdingolle on naureskeltu.
Onkin ironista, että perussuomalaiset näyttävät toimivan tiukassa paikassa aivan kuten halveksimansa vanhat puolueet.
Kun IL on yrittänyt setviä Etelä-Pohjanmaan piirin rahankäyttöä, asioista vastaavat henkilöt ovat meuhkanneet, lyöneet luuria korvaan tai kadonneet jäljettömiin. Ajojahdistakin on vihjailtu.
Jos pussissa on vain puhtaita jauhoja, niin miksi provosoitua?
OLLI WARIS
-----
Hyvä Olli Waris. Miksi provosoitua kun Suomen journalismin lahja soittaa ja tenttaa kymmeniä kertoja samoista asioista, jotka "haastateltava" tietää olevan pohja 99%:sti paskalle ja mustamaalaavalle journalismille. Tuloeurot silmissä kiiluen tekemällä tehdylle "kohu-uutiselle". Sellaiselle kohu-uutiselle millä ei ole mitään tekemistä tasapuolisen ja neutraalin uutisoinnin kanssa. Saatoin liioitella lausuessani "kymmeniä kertoja" - mutta todistettavasti tekstistäsi voidaan ymmärtää yhteydenottoja olleen vähintään seitsemän.
Eikö siinä ollut vielä riittävästi syitä. No, kait siihen riittää jo pelkästään se, että te keltaisen lehdistön journalistieliitti olette keskimäärin vittumaisia kusipäisiäihmishylkiöitä joiden elämän tehtävä on lähinnä kasvattaa omaa tilipussia pilaamalla muiden elämä.
PS. Allekirjoittanut ei kannata perussuomalaisten pahoinvointipolitiikkaa yhtään - mutta jopa niitäkin politiikan palavilla raunioilla tanssivia epäammattilaisia vähemmän kannatan paskajournalismia.
Iltalehti, Tiistai 8.3.2011 klo 14.19
Perussuomalaiset ovat ilakoineet vaalirahaskandaalin aikana ahkerasti muiden puolueiden kustannuksella.
Etenkin keskustan ahdingolle on naureskeltu.
Onkin ironista, että perussuomalaiset näyttävät toimivan tiukassa paikassa aivan kuten halveksimansa vanhat puolueet.
Kun IL on yrittänyt setviä Etelä-Pohjanmaan piirin rahankäyttöä, asioista vastaavat henkilöt ovat meuhkanneet, lyöneet luuria korvaan tai kadonneet jäljettömiin. Ajojahdistakin on vihjailtu.
Jos pussissa on vain puhtaita jauhoja, niin miksi provosoitua?
OLLI WARIS
-----
Hyvä Olli Waris. Miksi provosoitua kun Suomen journalismin lahja soittaa ja tenttaa kymmeniä kertoja samoista asioista, jotka "haastateltava" tietää olevan pohja 99%:sti paskalle ja mustamaalaavalle journalismille. Tuloeurot silmissä kiiluen tekemällä tehdylle "kohu-uutiselle". Sellaiselle kohu-uutiselle millä ei ole mitään tekemistä tasapuolisen ja neutraalin uutisoinnin kanssa. Saatoin liioitella lausuessani "kymmeniä kertoja" - mutta todistettavasti tekstistäsi voidaan ymmärtää yhteydenottoja olleen vähintään seitsemän.
Eikö siinä ollut vielä riittävästi syitä. No, kait siihen riittää jo pelkästään se, että te keltaisen lehdistön journalistieliitti olette keskimäärin vittumaisia kusipäisiäihmishylkiöitä joiden elämän tehtävä on lähinnä kasvattaa omaa tilipussia pilaamalla muiden elämä.
PS. Allekirjoittanut ei kannata perussuomalaisten pahoinvointipolitiikkaa yhtään - mutta jopa niitäkin politiikan palavilla raunioilla tanssivia epäammattilaisia vähemmän kannatan paskajournalismia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)