Mitä vittua Mattiesko Hytönen?

Mattiesko Hytönen, olen lukenut kolumnejasi. En pidä niistä. Minä pidän niistä niin vähän, että tuhlasin minuutin elämästäni antaakseni Iltalehdelle palautetta. Kutsuin sinua muinaisjäänteeksi. Toivoin sinun poistuvan takavasemmalle mahdollisimman pian. Kirjoitustani ei huomioitu. Sekin olisi tapahtunut kymmeniä vuosia liian myöhään.

Näin sinut lapsena televisiossa. Sain siitä traumoja. Mattiesko, voit korkeimmassa oikeudessasi kertoa lieventävän asianhaaran: Minä olen saanut traumoja myös Timo TA Mikkosesta.

Minua ja sinua Mattiesko yhdistää yksi asia. Pidämme palkintojen jakamisesta. Sinä jaoit palkintoja monille julkisuuden henkilöille. Minä jaan nyt palkinnon vain sinulle. Olet vuosikymmenen turha kestis. Saman palkinnon annoin 90-luvulla Timo TA Mikkoselle. Alunperin palkinnon nimi oli "Vuosikymmenen turha kestojulkkis" - muutin sen nimen sinun tähtesi. Ymmärsin, ettet ole julkkis.

Kerroit Matti Nykäsen kutsuneen sinua kuivettuneeksi kurreksi. Olen samaa mieltä. Iltalehdessä näytät kyrpiintyneeltä oravalta jolla on kävyt kateissa. Minä en niitä vienyt.

Tuhlasin tänään 10 minuuttia lukeakseni läpi 10kpl kolumnejasi. Kosteutin kuivakkoa tekstiäsi valitsemalla viisi tyylillesi uskollista tekstiä ja laskin ne kerrat joissa viittaat itseesi. Pääsin noin sataan. Olen istunut lukiossa matematiikan tunneilla. Se tekee keskimäärin noin 20 minä-viittausta per kolumni. Jätin laskuista ne täytekolumnit jotka kirjoitat koska on pakko.

Maailma pyörii sinun ympärilläsi Mattiesko. Saanhan sinutella vaikka emme ole tavanneet; rikon etikettiä, tiedän sen. Käytin myös puolipistettä. Todennäköisesti väärin, mutta uskalsin tehdä sen. En silti toivo pääseväni edes journalismin alkeiskurssille, vaikka sinä Mattiesko, pyysit Joulupukkia pakottamaan itsesi jatkokurssille. Mattiesko, aiheutan sinulle nyt traumoja: Joulupukki on satua.

Muistan lukeneeni kertomuksesi jostain minulle tuntemattomasta, mutta sinun tietämästäsi julkisuuden henkilöstä. Tämä henkilö kuulemma taputti sinua pakarasta Helsingin kadulla. Hän valitsi hyvin. Vierelläsi kävellyt toinen pitkätukkainen henkilö oli kertomasi mukaan naisystäväsi. Hän olisi varmaan tarjonnut nyrkkiä. Kuulin joitakin kuukausia lukemani jälkeen sinun toimineen hieman samalla tavalla pyytäessäsi tuttavaltani huomiota seisten hänen takanaan Helsinkiläisessä yökerhossa. Pitkistä hiuksista huolimatta, kaverini ei ollut se jota etsit. Ehkä kyseessä oli ikäero. Tai se, että kaverini oli myös mies. Minua huvitti.

Toisin kuin monet muut Suomalaiset, sinä olet uskonut sanan olevan puukkoa vahvempi. Mattiesko, suurista leukalihaksistasi huolimatta, et ole tylsistyttänyt ketään kuoliaaksi.

Minä olen huomannut sinussa muutakin Suomalaisuudesta poikkeavaa. Pidät äänestäsi. Minun onnekseni Iltalehti ei ole radio-kanava. Ilmeisesti pidät myös omasta kuvastasi missä muistutat oravaa. Valokuvaaja et kuitenkaan tietääkseni ole. Jos olisit, kuvaisit vain itseäsi. Se on yksi suuri ero minun ja sinun välillä. Minä en kuvaa itseäni.

-K

Tästä se lähtee!

Heipä hei kaikki rakkaat ja vähemmän rakkaat lukijat (joita on tätä kirjoittaessani kokonaiset nolla). Tämä blogi, nimeltään Testivedos (valmiiksi nimellä pilattu), tulee toivottavasti täyttymään huisin vaikeista aiheista. Niitä on mm. mediakritiikki, ihmisten typeryyksien ruotiminen ja lähestulkoon kaikki muu mikä ottaa päähän tätä suurta pientä kulkijaa. Tiedossa on siis satunnaista avautumista - mutta välillä ehkä myös vakavampia mietteitä.

Sarkasmi, joka on itselleni lähestulkoon tuntematon käsite (sen ollessa jotain muuta kuin syötävää), tulee olemaan läsnä tulevissa teksteissä lähes yhtä varmasti kuin on varmaa se, että avautumista on tiedossa - puolin ja toisin. Ymmärtäjiä naurattaa, ymmärtämättömiä vituttaa. Itseäni ottaa päähän jo nyt.

Alunperin ajattelin aloittaa blogin suoraan täräyttämällä tekstiä eräästä Suomen suurimmasta ajattelijasta, eräästä mediapersoonasta joka aikoinaan vaikutti myöskin televisiossa - nykyisin lähinnä eräässä laatujournalismin lahjassa Suomen kansalle (lue: Iltalehdessä). Vaikka tuo kyseinen paskalehti onkin likimain jätettä lähtien epäpätevistä kolumnisteista iltatyttöjä valokuvaaviin huippukuvaajiin, niin luen silti sen webbiversiota lähestulkoon päivittäin. Myöskin lähestulkoon päivittäin joudun paikkaamaan otsaani sen kohdattua seinä useamman kerran liian lyhyessä ajassa liian kovalla nopeudella. Otsan seinäosumien lukumäärä kulkee käsikädessä Iltalehden web-sivuilla vietettyyn aikaan. Mutta palatakseni aiheeseen, en voinut aloittaa blogiani kirjoittamalla heti kättelyyn mediakriittistä stooria, koska sen tuleva itsekeskeinen tyyli olisi leimannut minut heti kättelyssä halvaksi plagiaattoriksi tai muuten vaan itsekeskeiseksi henkilöksi. Uskallan tästä aiheesta vielä kirjoittaa, koska olen suurempi kuin edesmennyt Tony Halme.

Tämän ensimmäisen blogikirjoituksen tarkoitus on tehdä aikamerkintä siitä, milloin tämä urakka on alkanut - sekä antaa jonkinlaista osviittaa siitä, mitä ajattelin blogiini kirjoittaa. Tässä vaiheessa on kuitenkin mainittava, että kirjoittaja on oikeasti valokuvaaja jonka ulosanti on vääristymättömimmillään kuvallista. Tästä johtuen (sekä lievästä toteamattomasta luki- / kirjoitushäröstä) teksteissä saattaa olla kirjoitusvirheitä, kummallisia lauserakenteita, pilkku- piste- ja puolipistevirheitä ja ties mitä.. Mutta kaikesta huolimatta, antoisaa elämääni tutustumista!

- Karo